Kaikki ymmärtävät, että kun ihmiset saavat apua ja tukea ennaltaehkäisevästi, se tulee halvemmaksi kuin ongelmien korjaaminen ja sairauksien parantaminen. Yleinen argumentti sille miksi näin ei toimita, liittyy hankaluuteen laskea ennaltaehkäisevien panostusten hyöty suhteessa kustannuksiin. Tätä pohdittiin lyhyesti myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen luottamushenkilöseminaarissa.
Rohkenen kyseenalaistaa hyödyn laskemisen mahdottomuuden ja pohdin, onko levy jäänyt tämän argumentin suhteen päälle? Kaikkea emme tiedä, mutta sen verran meillä on tietoa jopa kompleksisista sosiaalisista haasteista, että sen pohjalta voisi jo nyt alkaa toimia nykyistä vaikuttavammin. Samalla tieto karttuu, kun alamme toimia.
Tiedämme esimerkiksi syrjäytymisen aiheuttamista kustannuksista (koko työuran aikainen syrjäytyminen työelämästä yli 1 miljoonan*). Tiedämme, että perheille annettu varhainen tuki voi olla jopa 40-60% halvempaa, intensiivisenäkin, kuin korjaavat palvelut, kuten lastensuojelun sijaishuolto*. THL tilastoi* mm. lastensuojelun lukuja ja euroja yhä tarkemmalla tasolla ja myös hyvinvointialueen oma datankeruu on edistyksellistä. Sosiaalialalla syrjäytymisen ja huono-osaisuuden riskitekijöistä ja niiden ehkäisystä on kattavasti tietoa. Esimerkiksi lapsuusajan haavoittuvuuden tekijöiden tutkimukseen on viime vuosinakin panostettu (esim. ACE-Life tutkimushanke*).
Odottelu ei ole ennaltaehkäisyä
Kysymys kuuluu, hyödynnämmekö dataa ja tietoa riittävästi? Terveydenhuollossa näitä laskelmia on tehty pidempään kuin sosiaalihuollossa, mutta myös sosiaalihuollon asioista tietoa on enemmän kuin ehkä oletetaan. Pystymme yhteiskunnassa siis jo laskemaan ja arvioimaan varsin monia kustannushyötyjä, jos poliittisina päättäjinä annamme sille tukemme.
Luottamushenkilöseminaarissa keynote puhuja professori Paulus Torkki neuvoi meitä luottamushenkilöitä ajattelemaan asiaa investointina, päättämään mihin ennaltaehkäiseviin toimiin ryhdymme ja varaamaan sille budjettia. Ennaltaehkäisy ei tapahdukaan odottelemalla täydellistä varmuutta, sillä sellaista ei kompleksisessa maailmassa ole. On kuitenkin selvää, että suurempi taloudellinen riski on jättää panostukset tekemättä kuin panostaa ennakoivaan tukeen.
Väitän siis, että panostus-hyötysuhteen arvioimisen mahdottomuus on vanhentunut ajatus. Tiedämme jo sen verran paljon, että pystymme toimimaan. Odottelu tulee kalliiksi.
Aino Akinyemi
Vasemmistoliiton aluevaltuutettu
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
Lähteet:
Syrjäytymisen hinta – case investoinnin kannattavuuslaskemasta (Hilli ym. 2017)
Miten lasten suojelun kustannukset kertyvät (Paju ym. 2025)
Lastensuojelutilastot uudistuvat 2026–2028 – tulossa aihekohtaisia koontinäkymiä ja tilastoraporttiin uusia sisältöjä (Forsell 2026)
ACElife tutkii haitallisten lapsuudenkokemusten seurauksia ja vaikuttavia ehkäisyn keinoja (Ace-Life 2026)